Kirjoittajalta Marja Keskinen

Ajatuksia hyvinvoinnista ja terveydestä

Tavalla tai toisella, tietoisena tai ei-tietoisena etsimme hyvinvointia.
-mk

Ihminen ja ihmisen kehittämät kulttuuriset arvostukset kietoutuvat monin tavoin siihen, mitä arvostamme ja ketä kuuntelemme. Meillä kaikilla on jokin käsitys siitä, mitä elämä juuri meidän kohdallamme tarkoittaa, millä on merkitystä ja millä ei ole. Nämä perustaamme koskevat asiat vaikuttavat arkena ja pyhinä – koko ajan pinnalla tai pinnan alla. Kyse on laajasta paketista, jonka ymmärtämisestä on kysymys silloin kun hyvinvoinnista, tietoisuudesta ja myös onnellisuudesta puhutaan. Ja mehän puhumme näistä paljon ja tavoittelemme kumpaakin. Radiouutisissa kerrottiin (20.3.2017), että Suomi on viidenneksi onnellisin maa. Miksi siis niin paljon valitusta ja tyytymättömyyttä, epäsopua ja omaa etua tavoittelevaa kilpailua.

On helppo huomata, mikä on muotiasia, ja mitä korostetaan kaikin voimin. Erityisesti ravitsemukseen liitetään paljon intohimoja ja liikuntaan sekä kaikenlaiseen harjoitteluun vieläkin enemmän. Itsetarkkailu on kasvanut mittaviin suhteisiin, eikä tietoisuus ole hyväksi, jos se lisää entisestään liian kriittistä tarkkailua hyvien tulosten saavuttamisen toivossa. Tietoisena oleminen on olennaiseen keskittymistä, ja tavallaan yksinkertaista, mutta myös vaativaa. Missään tapauksessa se ei ole suoritusta, vaikka varmasti palvelee myös suorituskykyä. Jos ikiaikaiset opit valjastetaan suoritusmielessä nopeiksi auvon antajiksi, lähde kuivuu, eikä ihminen täyty. Hän ei löydä itseään, ei merkitystä elämälleen eikä onnellisuutta.

Tietoisuuden opetus on varmasti vakavalla pohjalla, mutta oppilas ei ole aina valmis, vaikka opettajia olisi hyvässä mielessä paikalla. Tietoisuuden ilmenemisen ja kokemisen ymmärtäminen on aina pitkä ja usein tukea vaativa prosessi. Silloinkin, kun näyttää, että joku on siinä heti kuin omassa elementissään, on valmistautuminen ollut esitietoista, ja etsintä on tuottanut jo vaiheittaisia askelia sekä vastauksia elämän haasteisiin. Se, mitä sanotaan zeniläisittäin ”tieksi” on suomalaisemmin totuttu sanomaan omaksi poluksi. Näitä polkuja on lukematon määrä, kullakin meistä omansa. Ihmisen kykyä intuitiiviseen tietämiseen itseään koskevissa asioissa ei tule aliarvioida.

Hyvinvointi, terveys, onnellisuus ja oman tien kulkeminen rohkeasti on tutkimuksen tekemistä, monia välitaukopaikkoja ja hiljaista, sisäistä oppimista sekä pelkkää olemista ajoittain. Matka kestää koko elämän ja takaa elämän merkityksellisyyden tunteen silloin, kun löytää tarkoitusta siitä, mitä tekee. Jos ei löydä, on syytä vaihtaa kurssia – ja tietä.

Uskon sikäli elämään koululuokkana, että oppiläksyt kovenevat, jos emme kohtaa ja ota vastaan tarjolla olevaa opetusta – olen kuitenkin eri mieltä kuin aina esille pongahtava Aristoteles, joka keskittyi ulkokultaiseen hyve-etiikkaan ja ansaitsemisperiaatteeseen. Uskonnot puhuvat näistä asioista ja esimerkiksi kristinuskossa armon ajatus on lohduttava: jos erehdyt, voit myöntää sen, saada anteeksi ja pyrkiä parempaan. Kilvoittelu nähdään myös eettispsykologisesti oman itsen (egon) ja paremman minämme (henkinen ulottuvuus) väliseksi. Jopa tässä mielessä kilvoittelu voi mennä ns.” yli,” mistä seuraa onneton riittämättömyyden tunne. Henkiseen hyvinvointiin voi liittyä myös aito hengellisyyden ulottuvuus, joka voi ilmetä määrättömän arvokkaana elämän merkityksellisyyden, kauneuden, hyvyyden, uskon, toivon ja rakkauden tuottajana.

Miten ja mistä sitten hyvinvointia voisi etsiä?

Neuvoja ei voi oikeastaan antaa – pelkästään suuntia, mistä etsiä. Ihmiskunnan tunnettu historiankirjoitus on keskittynyt sotiin, rahaan ja valtaan. Vasta viime vuosikymmeninä on kulttuurihistoria ja tietämys ihmisten asuttamien yhteiskuntien elinehdoista ja eri kulttuureista ollut laajempaa ja neutraalimmin arvottavaa. Selvitettävien asioiden kakku vaikuttaa ylivoimaisen suurelta, ja siksikin on hyvä aloittaa siitä, mikä ja mitä on lähellä: Sinusta itsestäsi, elämäntilanteestasi, ympäristöstäsi, keitä ihmisiä on lähelläsi, mistä saat tukea, ketä ihailet, mitä toivot konkreettisesti ja miksi, mitä ovat toistuvat ajatuksesi, mihin keskityt, ketä rakastat, mistä olet kiitollinen ja mitä hyvää teit tänään jonkun toisen hyväksi. Tärkeää on kunnioitus, itsen ja muiden ihmisten ja koko luomakunnan. Intiaaniviisaus kirjassa Äitini Tuuli siitä, miten maahan ei syljetä, koska maa on se, mikä sinua kannattelee ja elättää, on hieno esimerkki kunnioittamisesta. Hyvään keskittyminen tuo ja tekee hyvää.

Itsen opiskelussa on tärkeää löytää ja ilmaista omat arvonsa. Viisautta on kuulla myös toisten arvoja. Tärkeää on tutustua omiin tunnetiloihinsa. Siihen, mikä tuo hyvää mieltä ja tuntemuksia ja siihen, mikä saa reagoimaan esimerkiksi negatiivisesti. Mistä tunnetila ja siihen usein liittyvä toistuva kaava kertoo? Ja mitä se kertoo meistä? Onko jokin asia painettu syrjään liian pitkäksi aikaa? Ja mikä (siis ei kuka) on sen aikaansaanut. Mitä asialle voi(si) tehdä rakentavasti? Näihin seikkoihin vaikuttaa usein minäkuvamme – oma näkemyksemme siitä, että ei riitä tai että ei ole kyllin hyvä. Ehkä ainoa neuvo, minkä voi kuitenkin antaa on se, että minäkuvan muutos lähtee omasta itsestä ja itsensä hyväksymisestä. Täydellistä henkilöä ei ole eikä tule.

Hyvinvointia miettiessä itsetuntemus on kaiken perusta – ja sitäkään ei voi vangita muuttumattomaksi. Identiteettikeskustelussa postmodernina aikana on ajateltu siihen suuntaan, että ihminen on jatkuvasti muuttuva suhde. Ei huomenna enää aivan sama kuin tänään. Maailma on moniarvoistunut ja suvaitsevaisuus on tähän asti ollut ainakin puheissa hyväksytty länsimainen arvo. Meitä myös entistä enemmän kannustetaan olemaan oma itsemme ja näin sanottaessa ei tarkoiteta mitä tahansa vaan ”parasta painosta” itsestämme. Se mikä tässä on hyvää, on usko siihen, että kaikilla ihmisillä on jotakin tärkeää, ihan omasta luovuudestaan lähtevää, annettavaa. Nyt näinä yhteiskunnallisesti epävarmoina aikoina erilaisuutta kunnioittavasta suvaitsevaisuudesta on pidettävä huoli niin omissa ympyröissämme kuin koko maailmassa. Voisi ajatella, että itsetuntemuksen ”opiskeluun” ei ole aikaa…, mutta voidaan myös todeta: vaikka oppiaika onkin elämänpituinen, voi opiskelun nivoa arkeen asenteen muutoksella ja tarkkaavaisuudella. Täydellisyyttä tavoittelematta ja armoa unohtamatta.

Itsetuntemuksen osatekijöinä esimerkiksi arvot, motivaatio, luovuutemme ja oma panoksemme ympäristömme hyväksi ovat ehtymättömiä merkityksellisen elämän lähteitä. Ravitsemusta, liikuntaa ja elvyttävää lepoa ja rentoutusta/yöunta unohtamatta! Luomme ja heijastamme jokaisena elämämme päivänä monenlaisia erilaisia energioita niin itseemme kuin ympäristöömmekin. Luovuuteen kuuluu kyky nähdä kauneutta ja hyvyyttä. Runoilija William Blake näki ”maailmankaikkeuden hiekanjyvässä ja taivaan kedon kukassa”. Kirjailija Caroline Myss toteaa ”mikrokosmoksen olevan kuten makrokosmos” – kaikki vaikuttaa kaikkeen. Filosofit kiistelevät siitä, onko meillä vapaa tahto vai perustuvatko tekemisemme maailmankaikkeuden alkuajoista lähtien loputtomille edeltävien syiden ketjuille… En lähtisi tälle jälkimmäiselle linjalle – uskon että voimme vaikuttaa ja valita, ja käyttää intuitiivista suhteellisuustajuamme osien ja kokonaisuuksien linkitysten ymmärtämiseksi ainakin omalla kohdallamme. Aina on kuitenkin hyvä olla valppaana tarkistamaan omien uskomuksiensa pitävyyttä.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi sanoutuu irti jatkuvasta kiireestä, määräilevistä ismeistä ja sellaisesta liiasta suorittamisesta, jolla ei ole kokonaisuutta palvelevaa ja yhtäaikaista inhimillistä merkitystä. Jos henkinen hyvinvointi ja siihen vievät ”tiet” ovat pelkästään tehokkuuden saavuttamisen päämäärään tähtääviä, jäävät hyvinvointi ja terveys saavuttamatta. Samaan aikaan se, joka lähtee aidosti liikkeelle, saa kokea pieniä ja mahdollisesti suurempiakin ihmeitä tietoisuuden ja itseymmärryksen teillä.

Huhtikuun hyvä terveys

Talvi on jo muutamasta räntäsateesta ja yöpakkasista huolimatta takana. Säät vaihtelevat kovasti ja asettavat terveyshaasteita, kun tekisi jo mieli pukeutua kuten kesällä tai ainakin kuin olisi jo selvästi lämmin kevät.

Vanha kansa muistutti lapsuudessani, että niin kauan kuin järvet ovat jäässä, on oltava varovainen. Muistan, että polvisukat sai tyttö laittaa jalkaansa, vaikka aamulla olisi vielä ollut hiukan riitettä lätäköissä maantiellä….Kunhan vain jäät olivat lähteneet. Toukokuu ja Vappu sinänsä kyllä aika pian oikeuttivat myös tähän kevennykseen. No, olkaamme siis maltillisia vaatteiden vähentämisen suhteen, niin saamme nauttia terveenä tulevan toukokuun illoista ja aamuista.

Flunssakausi ja myös ikävä norovirus ovat vaanineet meitä pitkin kevättä. Miten ihmeessä niiltä voisi välttyä, kun taidamme kaikki saada tartunnan, ellemme ole koko aikaa kotona neljän seinän sisällä. Emmekä me halua olla. Niin keväisin kuin syksyisinkin joitakin vanhoja ja koettuja juttuja kannattaa kuitenkin muistaa ja pitää niitä mielessään nykyisessä kaiken  vitamiinin ja käsidesin maailmassa. Miten syöt, miten nukut, miten hoidat kuntoasi, mitä kivaa teet päivittäin ja millainen on stressitasosi? Toivon, etteivät nämä kysymykset nosta stressitasoasi, vaan että tutkisit niitä kaikessa rauhassa sen enempää arvottamatta. Uskon, että meillä kaikilla on jotakin, mitä voimme stressittä  tehdä hyvinvointimme parantamiseksi. Tällä kertaa kirjoitan muutamia näkökohtia ravitsemuksesta ja palaan muihin aiheisiin myöhemmin.

Ravinnon suhteen valitse mahdollisimman tuoretta ja käsittelemätöntä ruokaa. Kun pitäydyt yksinkertaisuudessa, etkä panosta liikaa eksotiikkaan ja erikoisuuksiin, saat varmasti täysipainoista ravintoa. Ruokalajeja pitäisi myös vaihdella – esimerkiksi jos syöt paljon kalaa, niin vaihda kalalajia. Raakaravintoa ei kaikkien vatsat kestä, joten kevyt kypsennys auttaa tässä ja myös määrällisessä kohtuudessa pysyminen. Kuidut liikaa saatuna turvottavat ja voivat aiheuttaa vatsavaivoja. Sanonta viittä väriä päivässä ja n. 500g on aika hyvä ohje. Moni ajattelee, ettei millään onnistu sellainen määrä ja ottaa mieluummin purkista vitamiineja, mutta sanoisin, ettei se ole vaikeata. Jos ajattelee viittä kertaa (jää)kaapilla käyntiä vaikka 3-4 tunnin välein, ja joka kerran ottaa jotakin vihreää, punaista tai keltaista, niin määrä tulee huomaamatta täyteen. Ja kun siihen tottuu, ei kohta osaakaan olla ilman.

Jotta saat vihanneksista, juureksista ja hedelmistä sekä marjoista kaiken niiden tarjoaman energian käyttöösi, on hyvä nauttia varsinkin vihannesten ja kasvisten kanssa vähän hyvänlaatuista kylmäpuristettua öljyä –   ja jos vielä mahdollista niin luomuna.

Perehdy öljyjen ravintoarvoihin. Oliiviöljy, rypsiöljy, avokadoöljy mm. ovat hyviä öljyjä, joskin niiden 3-6-9 omegahapot vaihtelevat ja paremmuudestakin väitellään. Kylmäpuristettujen, käsittelemättömien öljyjen kuumennuskestävyys ei myöskään ole kovin hyvä. Kovia eläinrasvoja (voi) ei vieläkään suositella kuin max 10% käyttämästäsi rasvojen määrästä ja tästäkin kiistellään. Tarvitsemme kuitenkin välttämättömiä rasvahappoja ruokavalioomme päivittäin.

Kaikki ruoka tulisi pureskella hyvin! Ruuansulatus alkaa jo ruuan lautaselle asettelusta ja tuoksusta, ja jatkuu suutuntumalla. Kiireessä syöty ruoka ei palvele kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Pähkinät, mantelit ym. ovat tervetullut lisä ruokapöytäämme. Proteiinin ja rasvojen laatu on erinomainen jo pienessäkin määrässä näitä herkkuja – sellaiselle, joka ei ole allerginen. Pähkinäperheen suhteen on myös huomioitava tuoreus ja vaarana olevat homeet.  Homeita tutkitaan pistokokein säännöllisesti tullilaboratorion toimesta, mutta joskus huonolaatuinen tuote saattaa päästä kotiin asti. Kun on tarkkana, maun maistaa. Muutoinkin esim. hasselpähkinän rasvat härskiintyvät helposti, joten huomioi säilytys hyvin suljettuna.

Proteiinin saantia on viime vuosina korostettu, mutta sitä tulisi enemmänkin vähentää kuin lisätä, sillä  pelkästään proteiinipainotteinen ruokavalio lisää elimistön kuormitusta.

Vitamiineista en tähän sen enempää kirjoita – ainakaan tällä erää. Mutta toivon, että olet varovainen liikasaannin suhteen. Terveystarkastuksissa olen havahtunut moniin liikasaannin haittoihin. Ei ainakaan samaa ainetta monesta purkista yhtä aikaa.

Virvoitusjuomat ovat juhlajuomia, ei jokapäiväisiä, ei edes light-merkkiset. Makeutusaineita välttäisin – ehkä ksylitolia ja steviaa lukuun ottamatta, ja steviankin suhteen välttäisin jokapäiväistä käyttöä.

Ravitsemuksesta ei yhteen kirjoitukseen saa kuin murto-osan. Yleisesti voisi kuitenkin vielä sanoa, että ravinnon tulisi olla monipuolista ja jollakin tavalla maan ja veden antimista tulisi olla päivittäin kiitollinen. Ruokaakin voi kunnioittaa ja siitä voi ajatuksella kiittää.  Leivinuunista lämpimäisiä odottaessani Alina mummo iskosti mieleeni, että leipää ei koskaan saa laittaa väärin päin.

Tapaan sanoa, ettei meitä ole kloonattu (ainakaan vielä), joten mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Joskus on hankalaa löytää itselleen hyvät ravinnon lähteet, kun mikään ei oikein sovi tai on melkein kaikelle allerginen. Ravitsemusterapeutit tekevät tärkeää työtä näillä löytöretkillä, silloin kun lähtökohdat ovat haastavia.

Perusterveen ihmisen henkilökohtaisen ravitsemuksen laadun tarkempi arviointi vaatii aina ruokapäiväkirjaa noin parin viikon ajalta (normi arkipäiviä, ei loma-aikoja). Suuntaa-antavaa arviointia varten ei ruoka-aineiden määrää tarvitse punnita – noin -arvio grammamääristä riittää, tai vaihtoehtoisesti jokin sanallinen maininta nautitun ruuan määrästä. Kellonajat ovat kuitenkin tärkeitä lisätietoja. Arvioinnin saa kirjallisena ja siinä on suositus siitä, mikä on jo hyvin, mitä pitäisi lisätä, mitä pitäisi vähentää, ja ehdotus miten mahdolliset muutokset voisi tehdä.