Aika on tullut taas täyteen. Ainakin omalta osaltani seitsemän vuoden sykli toimii. Elämän oppiluokalla on ollut hyvin täyttä ja kaikki se, mitä tiesin muutokseen varautumisesta ja siihen liittyvistä vaiheista on viime vuosina ollut välttämätöntä muistaa. Isoissa muutoksissa ovat koskenlaskijan taidot tarpeen ja myrskyn silmässä on ollut hetkittäin mahdollisuus jopa pysähtyä ja vetää henkeä. Tämän verran menneestä, josta ilmenee, että uusia kokemuksia on tullut paljon. Tiedän myös oppineeni niistä.
On todettava seuraavaa: Tarkoitus ei ole, että elää helppoa elämää helposti vaan pikemminkin päinvastoin kokee, kysyy ja suostuu hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Valmennus UusiKuu on ollut mieleni päällä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin on ollut. Olen oppinut, että asioilla, jotka eivät jätä rauhaan, on viesti. Viesti siitä, että jotakin kaipaa, jokin on jäänyt keskeneräiseksi. Lankoja ei ole solmittu yhteen, ne ovat päättelemättä. Päätin siis vielä suunnitella uusia kursseja ja niin muotoutuivat ensin Kuuttaren ja sitten Päivättären kurssiajatukset. Myös Ilmattaren kurssi on mielessäni ja lisään sen samaan trilogiaan.
Kurssien ikähaitari on vain suuntaa antava. Voit olla Päivättären ryhmässä Kuuttarena ja/tai toisin päin, jos tunnet niin. Miksi siis ikäryhmät ollenkaan? Siksi, että usein samanlaiset elämänvaiheet osuvat johonkin aikaikkunaan (kulunut sana, mutta kuvaava). Esimerkiksi terveyteen liittyvät huolet voivat olla erilaisia. Kurssien tarkoitus ei ole määritellä elämisen kirjoa valmiina pakettina vaan tutkia sitä yhdessä näiden ’aikalinssien’ avulla ja läpi.
Syysterveisin
Marja